Menin Islantiin, osa 2

Sama kesäkuinen reissu, kuin aikaisemmassakin postauksessa

Vähän jäi valaspainotteiseksi tuo ensimmäinen Islannin reissun raportti, joten tässä vähän vastapainoa tervehenkisyyteen Reykjavíkin yöstä. Kuvat on nyt vähän mitäänsanomattomia. Siihen on pari syytä. 1. Osassa paikoista on kuvauskielto, kun siellä käy niin paljon julkkiksia tai jotain, en tiedä. 2. Kun on hauskaa, ei aina muista dokumentoida. Ja Reykjavíkin yössä on aina hauskaa

Käytiin muutamissa suosikkibaareissa tällä kertaa. Ekana iltana tavattiin vanhaa tuttua Prikið-nimisessä baarissa, jossa juotiin nätisti muutamat oluet ja vaihdettiin kuulumisia. Ilta oli torstai ja meininki rauhallinen. Ko. baari on muuten vissiin kaupungin vanhimpia, ellei jopa vanhin. Kiva sympaattinen ja simppeli ratkaisu kahdessa kerroksessa.

Perjantai-iltana tavattiin toista tuttua Ölstofanissa. Se on alkuillasta rauhallinen, loppuillasta varsin täysi baari mallia istuskelupaikka. Ilmeisesti täällä käy kovin tärkeitä ihmisiä, sillä muun muassa täällä on tiukka kamerointikielto. Ölstofanista löytyy hyvä valikoima paikallisia oluita!

Osan kohdalla perjantai jatkui vielä lauantain puolelle ja matka vei uudehkoon Bostoniin, joka on piilotettu pääkadulle Sputnik-liikkeen toiseen kerrokseen. Ja vähän kolmanteenkin. Kreisibailut oli käynnissä ja kreisisti pukeutuneita paikallisia tanssi siellä täällä. Mainio meininki, vaikka jotkut olivat tätä etukäteen moittineet snobbailu- ja näyttäytymispaikaksi.

Boston pilkun jälkeen

Kesäinen “auringonlasku”

Lauantai-ilta vei meidät Kaffibarinnin jonossa turhautumisen jälkeen takaisin Prikiðiin. Lauantain meininki oli kovin erilainen kuin torstain. Alakerran ikkunapöytien tilalla oli dj ja alakerran lattian tilalla oli tanssilattiallinen hiphopin tahtiin graindaavia juhlijoita. Viihdyttiin pilkkuun asti, kunnes oli lähdettävä puistojatkoille. Tai no rantajatkoille. Napattiin baarista olutpullot mukaan (ilmeisesti ihan ok…) ja talsittiin rantaan turistikuvista tutulle viikinkilaivamonumentille fiilistelemään aamuyön aurinkoa. Komeampia jatkomaastoja saa kyllä etsiä. No, jos etsit, niin tuolta ne löytyvät.

Matkalla jatkoille

Jatkopaikka Atlantin äärellä

Koska vanha kantiksemme, Kaffibarinn, ei ollut edellisenä iltana ottanut meitä tarpeeksi nopeasti vastaan, käytiin kohteliaisuudesta pistäytymässä siellä yksillä sunnuntai-iltana. Hieno, hieno paikka edelleen. Kahdessa kerroksessa sekalaista sakkia ja loppuillasta jostain löytyy aina tilaa tanssia. Myös tiukka kuvauskielto, mutta ulkoseinän tube-henkisestä logosta kuuluu aina napsaista otos.

No okei, on tunnustettava, että tämä kuva on otettu vuoden 2010 huhtikuussa. Kesäkuussa ei ikinä tule näin pimeää.

Kirjoittelen varmaan vielä yhden shoppailuaiheisen Islanti-pläjäyksen. Tai voi siinä olla muutakin. Siinähän jännitätte!

Menin Vantaalle

Tikkurilan seutu, rauhaisa kesälauantai

Kaveri muutti perheineen pari vuotta sitten Vantaalle. Nyt hän päätti tutustuttaa ystävänsä uuteen kotikaupunkiinsa kokonaisella ohjelmantäyteisellä päivällä. Itse pääsin liittymään seuraan vasta illalla, joten ohjelmanumerot kuten kotieläintilat sekä Flamingo spa jäivät minulta kokematta. Nyyh.

Pääsin kuitenkin mukaan olennaisimpiin osuuksiin. Ensin söimme texmex-henkisen illallisen tikkurilalaisessa ravintola Oklahomassa. Paikka oli varsin positiivinen yllätys. Itse asiassa ainoa närää aiheuttanut seikka oli viereisen pöydän remujengi: “Onks teil paljo tiskii, meitsi vois tulla pesee ku ei oo hirveesti hilloo!” yms. letkautuksia. Burgerit todettu mainioiksi ja annokset varsin riittäviksi.

Ilta huipentui yksinoikeutetusti Sokos Hotel Vantaalle.  Ensin käytiin lauleloimassa karaokea Pub Hertaksessa ja sen jälkeen käytiin kreisibailaamassa ihan Tulisuudelman (kavereiden kesken TuSu) puolella. Porukka oli todella heterogeenista. Yhdistävä tekijä tuntui olevan normaalia suurempi haku päällä -prosentti juhlakansasta. Illan huippuhetki oli Hertaksessa kun varsin Jon Bon Jovin tyyliin esiintynyt ja pukeutunut herrasmies luikautti Bed of Rosesin. Aa jea.

Kai tämäkin oli koettava! Kuvamateriaalia ei jaossa.

Ravintola Oklahoma, Tikkuraitti 15 (Vantaa)

Sokos Hotel Vantaa, Hertaksentie 2 (Vantaa)

Menin Groteskin sisäpihalle

Kesälomaperjantai, jatkoilla

Groteskissa olen käynyt kerran aiemmin, silloin juhlittiin rehvakkaasti pikkujouluja isolla porukalla ja syötiin ja viineiltiin isolla rahalla. Oli kivaa, mutta ei tuollaiseen ole varaa kovin usein – jos oikeastaan koskaan.

Tällä kertaa päädyttiin toisista bileistä jatkamaan kesäiltaa ko. ravintolan sisäpihalle. Siellä oli aivan ulkomaillaolon tunnelma. Terassi on suojaisalla paikalla, joten se on täysin tuuleton. Se on valaistu himmeästi tunnelmallisilla tiupelitaupelivaloilla ja jossain nurkassa joku polttaa vesipiippua.

Palvelu oli iloista, tarjosimme baarimikolle sen kunniaksi keksejä.

Grotesk, Ludviginkatu 10 (käynti sisäpihan terassille myös Erottajan puolelta)

Menin metsään

Vietin juuri yli viikon teltassa asuen, helteistä nauttien. Oli tällaista:

Suosittelen. Varsinkin tällaisilla säillä. Satoi yhteensä n. 10min.

Evo, Hämeenlinna

Menin laivalla Pietariin

Kesäkuussa

Kesän virkistysretki osui Pietarin risteilylle ja mikäs siinä! Itse olen kerran aikaisemmin ollut Pietarissa – neljän päivän reissulla isossa opiskelijaporukassa joskus 2005. Silloin kierrettiin Marinski-teatteria, Baltika-panimoa, Eremitaasia ja massiivisia keskustan kirkkoja.

Yksi kirkoista nähtiin nytkin, tässä Verikirkko.

Nyt risteilyllä tuo itse Pietarin vierailu jäi vähän vähäisemmäksi. Molempiin suuntiin jonoteltiin satamassa passintarkastuksessa Pietarin päässä, mikä vähensi toki tuota kaupungissaolon määrää. Viisumittoman risteilyn ehtona on Pietarin ajelukierros, joka puolestaan vähentää vapaan kuleskelun mahdollisuuksia. Toisaalta, mikäli kaupunki on vieras, saa tietenkin kiertoajelusta paljon enemmän irti.

Satamassa odotti orkesteri! Tuli tärkeä olo.

Meidän kaupunkivierailustamme ehdottomasti suurin osa kului Eremitaasissa, jossa kierreltiin oppaan viemänä yli 3h katselemassa suurten taiteilijoiden töitä. Hyvät kengät jalkaan ja hyvä aamiainen pohjalle niin hyvin jaksaa. Hyvä opaskin auttaa, hauskat tarinat tekevät paljon. Vaikka kyllähän siinä väkisinkin turtumus puskee päälle, kun tuntikaupalla riittää davincejä, raphaelloja, michelangeloita, tai tiessunmitä impressionistejä. Hienoa ehdottomasti, ja joka tapauksessa paljon jää näkemättä.

Huonetta huoneen jälkeen

Laiva oli pienikokoista ruotsinlaivatyyppiä, jossa ruokailimme buffetissa mennen-tullen. Normaalien antimien lisäksi oli pöytään katettu jokaiselle skumppalasi ja tottakai vodkashotti. Muuten meno jakaantui tanssiravintolan ja diskoteekin välillä. Erityisesti tuo diskopuoli poikkesi virkistävästi länteen suuntautuvien risteilijöiden vastaavista. Meno oli ilmeisesti venäläistyylisen riehakasta. Menoa siivitti vauhdikas naispuolinen hostaaja, joka lauleskeli ja huuteli mikkiin ja välillä nousi lavalle tanssimaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun dj pisti pyörimään mash-upin Snoop Doggista ja Ace of Basesta, olin vakuuttunut.

Laivan kannella kelpasi istuskella molempiin suuntiin.

Raskas ja hulvaton reissu. Mutta jos Pietariin haluaa tutustua paremmin, voisi vaikka kokeilla sitä Allegroa ja hankkia sovinnolla viisumin. Mutta toimii tämäkin versio. Eli kaksi yötä laivalla ja siinä välissä päivä Pietarissa, vähän kuin Tukholman vastaavat!

St. Peter Line, laiva lähtee Makasiiniterminaalista

Menin Islantiin, osa 1

Islanti, kesäkuun puolivälissä

Käväisin lempisaarellani Islannissa, joka vaihteeksi päätti olla tupruttelematta savujaan sen aikaa, että pääsin lentämään sinne. Olin muutama vuosi sitten opiskeluvaihdossa Reykjavíkissa ja sen jälkeen olen käynyt siellä nyt kolme kertaa eri kokoonpanoilla. Jaan tätä Islannin tarinaa nyt vaikka kahteen osaan, ettei tule makeaa mahan täydeltä. Tai jotain. Ja laitellaan lähinnä kuvia, koska en mä enää osaa oikeen tietää, mikä on olennaista kertoa!

Olin matkassa kahden vaihtoaikaisen kämppikseni kanssa, M Tanskasta ja J Ruotsista. Vuokrasimme asunnon Apartment K:ltä. Saamamme asunto sijaitsi aivan Reykjavíkin keskustan pääkadun Laugavegurin varrella ja oli varsin cool.

Kuvanottohetkellä olemme jo ehtineet sotkea koko kämpän.

Random kuva Laugavegurin Nikita-kaupan sisäpihalta. Just rento meno.

Kielinäyte. Nopeimmat ehkä päättelivät, että tämä tarkoittaa suurinpiirtein”2 paria hanskoja” ja hinta olisi euroissa n. 30e.

Ensimmäisenä iltana käytiin morjestamassa yhtä islantilaista kaveria oluen merkeissä. Otettiin kuitenkin rauhallisesti, sillä ensimmäisenä aamuna suuntasimme satamaan valaidenbongausretkeä varten. Itse kävin vaihtovuonnani vastaavalla venereissulla, mutta kaverit olivat onnistuneet tuon turistiaktiviteetin missaamaan.

Sinne jäi Reykjavík.

Lintujen saari. Lunnit tosin nähtiin vasta avomerellä.

Tässä Minna esittelee Islannin kesämuotia. Toppahaalari – ainoa tapa pysyä elossa whale watching -aluksen kannella!

Valaanbongausaluksella oli toki miehistöön kuuluva opas, joka yritti parhaansa mukaan osoittaa meille, missä valaat liikkuivat. Lisäksi miehistö oli radioyhteydessä toiseen vastaavanlaiseen alukseen koko ajan. Kaikesta huolimatta minä bongasin reissumme ensimmäiset selkäevät ja sain voitonriemuisena huutaa kanssamatkustajille maagiset sanat: “Dorsal fin at eleven o’clock!” Siellä oli delfiiniperhe poikasineen. Myöhemmin näimme myös pienehköjä valaita, joiden lajike oli englanniksi minky whale.

Maailman upein kuva delfiinistä. Se on tuossa alavasemmalla.

Tässä Islanti-raportin ensimmäinen luontopläjäys. Myöhemmin ehkä jotain shoppailusta ja yöstä ja muusta virkistystoiminnasta.

Islanti, Atlantin valtameressä jossain Norjan ja Grönlannin välimaastossa

Menin Tähtitorninmäelle

Tähtitorninmäki, kesäviikonloppu

Tänä kesänä en ole paljoa ehtinyt puistoilla. Siis vielä! Tähtitorninmäellä tuli kuitenkin vietettyä joitain viikkoja siten erinomainen päivä take away -ruoan, kavereiden ja kitaran kanssa. Jotenkin kivasti tuo Tähtäri onnistuu olemaan kaiken keskellä, mutta kuitenkin erillään kaikesta muusta. HUOH mitä fiilistelyä! Piti vain sanoa, että hyvän fiiliksen puisto, ainakin tuona päivänä kun siellä loikoilimme. Ja hauskasti pilkistää puskan takaa Ruotsiin lähtevän Siljan savupiippu. Ja vähän eri fiilikset verrattuna edelliseen kertaan kun olin siellä, vuoden vaihtuessa.

Puistosta lähdettiin pizzerian kautta kavereille katsomaan leffaa. Zombieland, suosittelen kovin kovin paljon. Zombeja, päätöntä väkivaltaa, Jesse Eisenberg, Emma Stone, yksi upea cameo, raikasta huumoria, välillä jopa ihan hyvää tunteilua. Jesjesjes. (Ja sitten pitää suositella tietenkin samaan hengenvetoon myös Adventurelandia. Samat perustelut paitsi ei zombeja, väkivaltaa eikä Emma Stonea. Eikä cameota.)

Tähtäri, siellä missä on lipputanko ja mistä näkyy lähtevät laivat